sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Neulan alta

Tänään onkin vietetty yhden kohta neljävuotiaan synttäreitä. On mässätty kakkua ja pullaa ja kaiken maailman rullaa... Otetaan nyt tähän samaan mahamakkaraan jouluruokien jatkoksi. Loppuvuoden voikin sitten laihduttaa. Tai ei.

Ehdin kuvata ihan vähän muutakin kun synttärisankaria. Lahjotuksina saaduista kangasneliöistä kokastelin ruusun. Mallina oli ristipistomalli, jota sovelsin sopivasti. Näyttää olevan mulla nyt viime aikoina käyny niin, että tälläset perus patch work jutut päätyy sivusuuntaan peilikuvaksi verrattuna alkuperäiseen suunnitelmaan. En ole antanut sen häiritä, koska selvän tästäkin saa näinkin päin. Syy lienee ompelujärjestyksessä... Tuppaan ompelemaan pötköön enkä katko kaikkia lankoja, joten rivit päätyy väärin päin. Pitää kasata pinot ens kerralla eri päin.


Heti ruusun valmistuttua vaihdoin koneeseen tikkausjalan. On aika pienentää tikkauspinoa! Tässä viiripeiton toinen versio neulan alla. Vähän esimakua... Valmistumiseen mennee vielä tovi.


(Nyt on pakko avautua, jos ahistaa niin jätä lukematta). Tiiättekö, kun hakee töitä. Sit menee sinne nettisivulle missä on hakuilmotus ja klikkailee hakujärjestelmään. Sitten sinne täytetään kaiken maailman tietoa koulutuksesta, entisistä työpaikoista jne jne. Tallentaminen kestää ikuisuuden. Sitten kun vähän mokaa niin sitä ei saa poistettua kokonaan, vaan pitää korjata pala kerrallaan. Sitten pyydetään liittämään mukaan CV, jossa on ne KAIKKI S******N samat tiedot mitä just hakkasit edelliset 6 tuntia siihen vallan mainiosti toimivaan järjestelmään. Nih. Ja kun kaiken tämän keskellä tiedät, että nämäkin paikat jo 99,99 % todennäkösyydellä puhuttu etukäteen jollekin sopivasti putkessä olevalle. Mutta kun se 0,01 % mahdollisuus! Joka kerta pitäs jaksaa yrittää. Mut kun ei meinaa jaksaa. Miksi työnhaku on tehty useassa paikassa niin vaivalloiseksi, että ei jaksa? Saadaanko sillä parhaimmat tyypit töihin? Onko se nyt oikeesti kiinni siitä portfolion muotoilusta? Joka sekin on sellanen, että ei kelpaa tasan mihinkään muualle. Mulla on sentään CV jatkuvasti päivitettynä ja motivation letteristäkin jo 50 eri versiota. Eli periaatteessa hakemusten väsääminen pitäis olla kohtuullista hommaa. Mutta ei mooseksen housut tätä touhua. Jos mulla ois kokopäivätyö niin en todellakaan vaivautuis. Anteeks. Dedis on onneks vasta ens to, eli voin käyttää vielä toiset 6 tuntia samaan hommaan. (Ja voitte olla varmoja, että jos saan työn niin marssin antamaan nimetöntä, rakentavaa palautetta hakujärjestelmän tekijöille.)

2 kommenttia:

  1. Ruususi näyttää hienolta! Tässä läheltä katsellessa ei näytä miltään, mutta kauempaa ihan selvä ruusu. Ja otan osaa, tietojärjestelmät on usein aivan onnettomia. Lomakkeet on melkein aina ihan kauheita. Mutta toivoa on. Kun verohallintokin on pystynyt tekemään siedettävän veroilmoituslomakkeen nettiin, mikä tahansa on mahdollista. Sinuna soittaisin lomakkeen perään vielä.

    VastaaPoista
  2. Ruusu on noikein kaunis, olkoon sitten miten päin tahansa kasattu!

    VastaaPoista