keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Talvinen namikulho

Itsenäisyyspäivä on tulossa eikä aivosolun taloudesta löytynyt suklaakarkeille sopivaa namikulhoa. Halusin jotain talvista, vaikka näyttää siltä, että tämäkin talvi on peruttu. Siispä taas kerran tuumasta toimeen. Löysin joku aika sitten perhosefekti.fi sivuston. Siellä oli paljon askartelua ja hyviä vinkkejä. Tosi inspiroivaa. Törmäsin myös sokerilla kovettamisen ohjeeseen http://www.perhosefekti.fi/neulovirkkaa.html#Virkkauksen_kovettaminen_sokerilla. Tuosta vähän mukaellen googletin sokerin liukoisuuden ja iskin 2 dl vettä ja 200 g sokeria yhteen. Lopussa piti vähän mikrossa lämmittää nestettä, että sain kaiken sokerin liukenemaan.

Ennen sokerointia olin jo vimmalla virkannut yhden valkoisen lumihiutaleliinan. Tällä kertaa ihan ohjeesta, niistä kasarikirjoista mitkä jo aikaisemmin esittelin arkistojen aarteissa. Välillä ihan kiva tehdä suoraa ohjeen mukaan kun ei tarvii koko ajan soveltaa ja pähkiä että mitähän seuraavaksi. Olin niin tohkeissani kovetusjutusta, että en muistanut ottaa liinasta "ennen" kuvaa.

Uitin valmiin liinan sokerilitkussa, puristin liiemmät liemet pois ja iskin liinan sopivan kokoisen, väärinpäin käännetyn kulhon päälle kuivumaan. Oletettu kovettumisaika oli noin parista päivästä viikkoon. Eihän kärsimätön aivosolu voi niin kauaa odottaa... Pistin kulhon liinoineen uuniin leivonnan jälkilämpöön. En ihan heti, ettei sokeri vaan rusketu, mutta vähän lämmin uuni ja kiertoilma päälle niin johan kovettuu.


Kovettuu ainakin sen verran, että kuvan sain jo tänään.



Kuivatuskulhon muodosta riippuu tietysti itse pitsikulhon muoto. Mulla ei ollut paljon valinnanvaraa, koska lasikulho oli ainoa tuolle liinalle yhtään sopiva kuivatusalusta. Nyt vaan niitä nameja hakemaan... Yöksi kyllä jätän vielä kulhon päälle kovettumaan. Tuosta kaiketi pitäisi tulla ihan kivikova. Liinan saa palautettua liinaksi vesipesussa. Eikä haittaa vaikka pikkusolu saisi kipon näppeihinsä/suuhunsa. Saattaa kyllä olla, että imeskelee kaikki sokerit kulhosta jos siihen sormensa kiinni saa. Saatan tehdä näitä vielä lisää, on aika hieno.

2 kommenttia:

  1. Muistan, että sillon ko olin piäni, ni vanhoilla mummoilla oli aina tommosia kovetettuja sokeriliinoja. Hiano idea, tairan matkia sua. :-)

    VastaaPoista
  2. Mä en ollu ennen tälläsiä nähnyt missään. Vähän tääkin on strömsö meininkiä... Mutta ihan hieno tuli:)

    VastaaPoista